Hei taas! Viime kerrasta vierähtänyt tovi jos toinenkin.
Suurin syy päivitysten puutteeseen on yksinkertaisesti se, että olen ollut laiska väsynyt ja juossut paljon vähemmän kuin olisi pitänyt. Töissä on ollut yllättävän raskasta viimeiset muutamat viikkot, ja on ollut vaikeaa motivoida itseäni lähtemään iltapäivällä kun on aivan kuitti jo valmiiksi.
On sitä kuitenkin tultu joka viikko käytyä ainakin kovissa treeneissä ja pitkällä lenkillä!
Vaikka kesällä on välillä aivan tuskaisen kuuma, nämä näkymät ovat (useimmiten) ulos raahautumisen arvoista. Metsäpolut ovat niin paljon hauskempia kuin asfaltin tuijottaminen kilometrin toisensa jälkeen! Tahti hidastuu, mutta ei sitä edes huomaa kun keskittyy maisemiin ja siihen, että pysyy pystyssä. Hauska fakta: lenkillä jolla ylläolevat kuvat otettiin, meinasin astua käärmeen päälle ja loikkasin noin metrin ilmaan.
(Hiustöyhtöjuttuni on aika tyylikäs. Voisi tämä pikkuhiljaa kasvaa sellaiseksi, että saa ponnarille...)
Oli myös kivaa, kun toissaviikonloppuna oli tarpeeksi viileää että pystyin ottamaan maailman parhaan juoksukaverin mukaan 15 kilometrin polkukierrokselle! Olen viimeiset kolme ja puoli vuotta ottanut kämppiksen koiran mukaan melkein kaikille alle 10km lenkeillä, ja viime syksyllä aloin hitaasti mutta varmasti totutella sitä viileällä kelillä pidempiinkin matkoihin. Vähän harmittaa että minun ja kämppiksen tiet erkanevat kolmen viikon (kolmen viikon, miten se on niin pian??) päästä ja menetän karvaisen motivaattorini. (Kyllä kämppistäkin tulee vähän ikävä.)
Keksin muuten tavan, jolla ei tarvitse väsyneenä mennä töiden jälkeen juoksemaan: menen väsyneenä ennen töitä juoksemaan! Kello neljältä ulos lähteminen on suunnilleen yhtä hauskaa kuin se kuulostaa, mutta itse asiassa se toimii minulle paljon paremmin kuin iltapäivä-/ilta. Olen koko päivän paljon virkeämpi, edessä oleva lenkki ei stressaa jos töissä tulee jokin tosi raskas yllärinakki (esim. spontaani ruohonleikkuupäivän muutos on aina yhtä hienoa), kotiin päästessä voi vain rojahtaa alas ja olla välittämättä mistään muusta kuin ruoasta ja tietokoneesta, ja koska jatkan lenkin jälkeen kevyttä liikkumista niin lihakset eivät jumiudu samalla tavalla kuin jos menisin sohvan kautta nukkumaan. Se tietenkin tarkoittaa että olen sängyssä kahdeksalta illalla, mutta olen tavallisestikin yhdeksältä jo unessa niin mitäpä tuo. :D
Tällä hetkellä olen kaverien luona kissavahtina kuuden bussipysäkin päässä omasta kodista, eli maisemat ovat uusia ja eksoottisia. Iidesjärven ranta piristi vähän sunnuntaina maailman hirveimpiä kahtatoista kilometriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti