Naisten kymppi tuli ja meni, ja mulla on edelleen hymy huulilla!
Parin päivän palautumistauon jälkeen olin keskiviikkona jo ihan intopinkeänä juoksukengät jalassa, ja päätin ulos astuessani että hei, pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen on erinomainen idea lähteä yrittämään rikkoa 5K ennätystä +31 asteen auringonpaisteessa. Idean fiksuudesta en tiedä, mutta iloisesti mun Garmin kuitenkin lenkin päätteeksi värähteli! Ja nyt olen todella ylpeä itsestäni, sillä ensimmäistä kertaa ikinä ikinä ikinä juoksin viitosen pysähtymättä kertaakaan kävelemään.
Tämähän tarkoittaa, että olen viiden viikon aikana onnistunut rikkomaan sekä vitosen, kympin, että puolimaratonin ennätykseni. (Okei, puolimaratonin aikaisempi ennätyshän oli nolla koska en ollut sitä aikaisemmin juossut, mutta silti.) Omg.
Vaikka minä kuinka en ole haudanvakava tämän asian suhteen - en todellakaan ole mikään Urheilija isolla alukirjaimella, kuten noista ajoista saattaa huomata - en osaa olla asettamatta tavoitteita itselleni. Ei mitään jättimäistä, en esim. vielä edes ajattele täysmaratonia, koska ahdistun niin helposti liian kaukana olevista maaliviivoista, ja ahdistuessani turvaudun helposti välttämiskäyttäytymiseen ja luovutan ennen kuin aloitankaan.
Pieniä askelia siis: tänä vuonna 5K alle 30:00, 10K alle 1:00:00, ja puolikas alle 2:19:00. Eli viitosesta reilu minuutti pois, kympistä vajaa kolme minuuttia, ja puolikkaasta reilu kolme minuuttia. Ihan realistista, eikös? Töitä pitää kyllä tehdä, mutta ei mitään niin päätähuimaavaa että tarvitsisi ottaa kamalaa stressiä aiheesta.
(Tampere puolimaratonin ilmoittautumissivu on auki tuossa viereisessä välilehdessä. Apua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti