Lusmulandiasta päivää

Hei taas! Viime kerrasta vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Suurin syy päivitysten puutteeseen on yksinkertaisesti se, että olen ollut laiska väsynyt ja juossut paljon vähemmän kuin olisi pitänyt. Töissä on ollut yllättävän raskasta viimeiset muutamat viikkot, ja on ollut vaikeaa motivoida itseäni lähtemään iltapäivällä kun on aivan kuitti jo valmiiksi.

On sitä kuitenkin tultu joka viikko käytyä ainakin kovissa treeneissä ja pitkällä lenkillä! 

 

Vaikka kesällä on välillä aivan tuskaisen kuuma, nämä näkymät ovat (useimmiten) ulos raahautumisen arvoista. Metsäpolut ovat niin paljon hauskempia kuin asfaltin tuijottaminen kilometrin toisensa jälkeen! Tahti hidastuu, mutta ei sitä edes huomaa kun keskittyy maisemiin ja siihen, että pysyy pystyssä. Hauska fakta: lenkillä jolla ylläolevat kuvat otettiin, meinasin astua käärmeen päälle ja loikkasin noin metrin ilmaan.

(Hiustöyhtöjuttuni on aika tyylikäs. Voisi tämä pikkuhiljaa kasvaa sellaiseksi, että saa ponnarille...)

Oli myös kivaa, kun toissaviikonloppuna oli tarpeeksi viileää että pystyin ottamaan maailman parhaan juoksukaverin mukaan 15 kilometrin polkukierrokselle! Olen viimeiset kolme ja puoli vuotta ottanut kämppiksen koiran mukaan melkein kaikille alle 10km lenkeillä, ja viime syksyllä aloin hitaasti mutta varmasti totutella sitä viileällä kelillä pidempiinkin matkoihin. Vähän harmittaa että minun ja kämppiksen tiet erkanevat kolmen viikon (kolmen viikon, miten se on niin pian??) päästä ja menetän karvaisen motivaattorini. (Kyllä kämppistäkin tulee vähän ikävä.)

 

Keksin muuten tavan, jolla ei tarvitse väsyneenä mennä töiden jälkeen juoksemaan: menen väsyneenä ennen töitä juoksemaan! Kello neljältä ulos lähteminen on suunnilleen yhtä hauskaa kuin se kuulostaa, mutta itse asiassa se toimii minulle paljon paremmin kuin iltapäivä-/ilta. Olen koko päivän paljon virkeämpi, edessä oleva lenkki ei stressaa jos töissä tulee jokin tosi raskas yllärinakki (esim. spontaani ruohonleikkuupäivän muutos on aina yhtä hienoa), kotiin päästessä voi vain rojahtaa alas ja olla välittämättä mistään muusta kuin ruoasta ja tietokoneesta, ja koska jatkan lenkin jälkeen kevyttä liikkumista niin lihakset eivät jumiudu samalla tavalla kuin jos menisin sohvan kautta nukkumaan. Se tietenkin tarkoittaa että olen sängyssä kahdeksalta illalla, mutta olen tavallisestikin yhdeksältä jo unessa niin mitäpä tuo. :D 

Tällä hetkellä olen kaverien luona kissavahtina kuuden bussipysäkin päässä omasta kodista, eli maisemat ovat uusia ja eksoottisia. Iidesjärven ranta piristi vähän sunnuntaina maailman hirveimpiä kahtatoista kilometriä! 

3 x PR, 3 x uudet tavoitteet

Follow my blog with Bloglovin

 

Naisten kymppi tuli ja meni, ja mulla on edelleen hymy huulilla!

Olin jo puoliksi päättänyt että menen rauhalliseen tahtiin fiilistellen hölkkäryhmässä (~1,5h arvioitu aika), mutta aamulla jotain päässäni napsahti ja päädyinkin sitten änkemään noin miljoonan muun naisen kanssa juoksijaryhmään (~1h arvioitu aika). Ei kaduttanut, vaikka pieniä vaikeuksia olikin: ensimmäinen pätkä oli Baanalla eli niin kapea katu ettei oikein kyennyt liikkumaan omaan tahtiin, ja vaikka säätiedotus alunperin taisi luvata alle kahtakymmentä astetta ja pilvistä, niin 3. kilometriin mennessä mittari näytti +23 eikä taivaalla ollut yhtä yksinäistä pilvenhattaraa. Onneksi kisapäivän adrenaliini teki tehtävänsä ja selvisin maaliin asti ihan kunnialla - ja säästä huolimatta oman 10km ennätykseni muutamalla minuutilla rikkoneena! Otin salaiseksi tavoitteeksi alle 1:03, ja senhän minä saavutin. Ylläolevan maaliviivaselfien ottamisen jälkeisissä fiiliksissä tein myös päätöksen, että jos olen taas vanhempien luona Jyväskylässä uutenavuotena, niin juoksen Paviljongin pamaus -kympin, ja juoksen sen alle tuntiin. Perkele.

Parin päivän palautumistauon jälkeen olin keskiviikkona jo ihan intopinkeänä juoksukengät jalassa, ja päätin ulos astuessani että hei, pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen on erinomainen idea lähteä yrittämään rikkoa 5K ennätystä +31 asteen auringonpaisteessa. Idean fiksuudesta en tiedä, mutta iloisesti mun Garmin kuitenkin lenkin päätteeksi värähteli! Ja nyt olen todella ylpeä itsestäni, sillä ensimmäistä kertaa ikinä ikinä ikinä juoksin viitosen pysähtymättä kertaakaan kävelemään.

Tämähän tarkoittaa, että olen viiden viikon aikana onnistunut rikkomaan sekä vitosen, kympin, että puolimaratonin ennätykseni. (Okei, puolimaratonin aikaisempi ennätyshän oli nolla koska en ollut sitä aikaisemmin juossut, mutta silti.) Omg.

Vaikka minä kuinka en ole haudanvakava tämän asian suhteen - en todellakaan ole mikään Urheilija isolla alukirjaimella, kuten noista ajoista saattaa huomata - en osaa olla asettamatta tavoitteita itselleni. Ei mitään jättimäistä, en esim. vielä edes ajattele täysmaratonia, koska ahdistun niin helposti liian kaukana olevista maaliviivoista, ja ahdistuessani turvaudun helposti välttämiskäyttäytymiseen ja luovutan ennen kuin aloitankaan.

Pieniä askelia siis: tänä vuonna 5K alle 30:00, 10K alle 1:00:00, ja puolikas alle 2:19:00. Eli viitosesta reilu minuutti pois, kympistä vajaa kolme minuuttia, ja puolikkaasta reilu kolme minuuttia. Ihan realistista, eikös? Töitä pitää kyllä tehdä, mutta ei mitään niin päätähuimaavaa että tarvitsisi ottaa kamalaa stressiä aiheesta.

(Tampere puolimaratonin ilmoittautumissivu on auki tuossa viereisessä välilehdessä. Apua.)