Ensimmäinen puolimaratoni ohi!

Siinä minä kuulkaas olen juuri ylittänyt Helsinki Spring Marathonin puolikkaan maaliviivan!

Oli sekä helpompaa että vaikeampaa kuin odotin. Helpompaa siinä mielessä että oma kuntoni kesti paljon paremmin kuin etukäteen uskoin - olin parikymmentä minuuttia nopeampi kuin odotin - mutta vaikeampaa ihan yksinkertaisesti siten, että ei sitä ensimmäisellä kerralla voi kuvitella kuinka pitkä matka se 21,1 km oikeasti on, vaikka olisikin juossut melkein saman mittaisen pitkän hitaan lenkin viikkoa aikaisemmin.

Vaikka olenkin aivan tajuttoman tyytyväinen suoritukseeni, tein silti pari virhettä jotka haluaisin seuraavalla kerralla korjata (Tampere Puolimaraton syyskuussa, ehkä?):

• En syönyt tarpeeksi edeltävänä päivänä tai itse kisapäivänä, ja seurauksena jalat väsähtivät viimeisen kuuden kilometrin aikana vaikka kunto olisi kestänyt hyvin. Maailman älyttömin juttu, ihan oma tyhmyyttäni. Lauantaina nukuin pommiin niin en ehtinyt syödä aamupalaa, ja vaikka söin kyllä iltapäivällä kunnon lounaan ja välipalan, ei minulla illalla vihdoin Helsinkiin päästyäni ollut paljon ollenkaan ruokahalua. Sunnuntaiaamuna pakotin kurkustani alas ison puurolautasellisen ja otin kisapaikalle mukaan proteiinipatukan; jälkiviisaana tajuaa että eihän sillä puoli viiteen asti olisi tyytyväisenä pärjännyt vaikka ei olisi juossut askeltakaan. Ensi kerralla täytyy panostaa enemmän siihen, että ostan ruoka joka maistuu hyvältä ja jonka syömisestä nautin, että olisi vähän helpompaa.
• Tein juuri sen virheen josta kaikki juoksublogit, -foorumit ja -lehdet varoittavat: lähdin liian innokkaana liikkeelle, ja se kostautui myöhemmin. Ensimmäiset kahdeksan, etenkin ensimmäiset viisi kilometriä tuntuivat niin helpolta että menin nopeammin kuin oli tarkoitus, mikä yhdistettynä tuohon ruokajuttuun tarkoitti että kisan ensimmäinen puolikas oli pari minuuttia nopeampi kuin toinen puolikas, vaikka piti käydä päinvastoin. Ensi kerralla täytyy vaan uskoa kaikkia muita ja mennä hitaammin kuin haluaisi.

Mutta niin kuin sanoin, olen tyytyväinen. Pääsin maaliviivan yli, enkä edes ollut viimeinen! Mission Accomplished. 

Ennen kuin alan hermoilla seuraavaa kisaa, keskitän kaikki voimavarani parin päivän lepoon ja jalkaparkojeni parantelemiseen. Voin kertoa, että tänään töissä kukkapesissä kyykkimisen jälkeen olen poikkeuksellisen tietoinen polvieni ja reisieni olemassaolosta. :D