Nyt on harjoitusohjelman kunnon lenkit juostu - viimeviikkoisen pitkän lenkin jälkeen on käyty 11km kävelyllä kämppiksen ja koiran kanssa, minkä lisäksi juoksin pari vähän lyhyempää lenkkiä harjoitellen sunnuntain kisan tavoitevauhdin ylläpitämistä - eli enää pari kevyttä verryttelylenkkiä ja sitten onkin jo Helsinki Spring (Half) Marathon!
Olen totta puhuen aivan kauhuissani. Tiedän kyllä että pystyn siihen ellei tule mitään loukkaantumista, mutta silti, jotenkin stressaa ihan tajuttoman paljon olla siellä oikeiden juoksijoiden keskellä. Pelkään aivan suhteettomasti että minua katsotaan paheksuvasti jos (kun) olen paljon hitaampi kuin melkein kaikki muut, että minulle salaa nauretaan, tai jotain yhtä hölmöä. Että minulla ei oikeasti olisi oikeutta mennä mukaan koska olen aloittelija. Kaikkein kamalin tilanne olisi, jos en jostain syystä ehtisi maaliviivan yli aikarajojen sisällä - puolimaratonille 3h - ja minut hylättäisiin.
Iso osa tätä alemmuuskompleksia on varmaan se, että luen paljon juoksuaiheisia lehtiä ja seuraan niin monia näiden mystisten "oikeiden juoksijoiden" blogeja. Nautin niiden lukemisesta ja saan todella paljon inspiraatiota sun muuta niistä, mutta kyllähän se on välillä vähän masentavaa lukea kuinka jonkun peruskestävyyslenkki on nopeampi kuin oma 5K-vauhtini. Tiedän että don't compare your beginning to someone else's middle ja a 12-minute mile is just as far as a 6-minute mile, jne, jne, mutta... niin, silti. Onneksi minulla on yhdessä internetin toisessa nurkassa oma pieni Zombies, Run! -faneista koostuva juoksijapiirini, jossa saa kuudeltakymmeneltä ihmiseltä hurraahuutoja ja tsemppiviestejä jokaisesta saavutuksesta, olivat ne kuinka pieniä tahansa. Ilman heidän kannustusta ja vertaistukea olisin varmasti luovuttanut jo kauan sitten tämän kaiken suhteen. On ihan hyvä saada välillä jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samalla tasolla kuin minä itse.
Tästä postauksesta saatatte osata itsekin päätellä, että minulla on paha tapa vähätellä omia saavutuksiani ja vertailla itseäni muihin vähän turhankin paljon. Otan siis loppuviikon projektiksi paitsi hyvin syömisen ja nukkumisen, myös entistä enemmän positiivisten ja hyväksyvien ajatusten harjoittelemisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti