Nyt on treeniohjelman viimeinen pitkä lenkki ohi! 19,34 kilometriä sujui omaksi yllätyksekseni täysin kivuttomasti, jaksoin hienosti eikä mikään hiertänyt. Sunnuntaista tiistaihin kovasti särkenyt jalkapohjan jännekalvokin on tänään ollut kunnossa, mikä oli aivan mieletön helpotus - ehdin jo pelätä plantaarifaskiittia (koska juoksen niin paljon asfaltilla), mutta tosiaan venyttelyllä, herne-maissi-paprikapusseilla ja parin päivän juoksutauolla sain kuntoon.
Tahti tänään oli melkein kaksi minuuttia per kilometri hitaampi kuin toivon kisassa vipeltäväni, mutta olen yrittänyt katsoa sykettä mahdollisimman paljon ja pitää sen oikeasti matalana pitkillä peruskuntolenkeillä. Ilman juoksukellon hälytystä on ihan liian helppo antaa sykkeen kiivetä aivan tolkuttoman korkealle! Kävelytauot ovat muutenkin ihan kivaa vaihtelua, ehti ottaa kuvia rauhassa. (Ja hei, olen kuitenkin vielä aloittelija - ihan niin kuin jaksaisin juosta edes puolta tästä matkasta ilman että pysähdyn kävelemään monta kertaa.) Olin myös maailman aikuisin ihminen ja nappasin Niihaman majan ohi juostessa vesilasillisen sijaan pillimehun. :D Syömään en ole vielä oikein ole oppinut pitkillä matkoilla, vaikka ehkä pitäisi.
Jotenkin ihan kummallinen ajatus, että puolimaraton on jo ensi viikolla! Vastahan oli joulukuu ja istuin vanhempien vierashuoneen sängyssä selaillen MyNextRunia. Hermostuttaa ihan kamalasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti